etsin

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Uusi alku

Minua potkaistiin päähän ilmastonmuutoksella. Sen teki 4.2. esitetty Voimala-ohjelma, jonka katsoin tallentavasta digiboxistani jälkeenpäin. Siinä esiintyneet vieraat, ja eritoten toimittaja Pasi Toiviainen saivat minut pysähtymään. Olen ollut unessa. Siinä lisääntyneet uhkakuvat ovat olleet vain jotain samaa kuin muukin uutisointi, virtaa, ajanvietettä, asioiden yläpuolelta katsomaani epäilyä. Tietämättömyyttä. Hommasin Toiviaisen kirjoittaman kirjan Ilmastonmuutos nyt. Luettuani sen en ole enää se sama ihminen kuin ennen. Haluan ja minun pitää muuttua. On aika kuoria itsestäni hyvinvoinnin tuomaa mukavuudenhalua ja vähentää aiheuttamiani kasvihuonepäästöjä. Hiilidioksidi ja minä. Kuinka päästöni voivat?

Siksi siis blogini aukaisen uudestaan. Haluan vaikuttaa. Haluan osallistua siihen kasvavaan tietoisuuteen ja tekoihin, jotka osaltaan vähentävät päästöjämme, luultavasti blog-maailmassa olen myöhäissyntyinen, jäljessä ja muutoinkin isohko osa sitä ongelmaa jota te ette niinkään ole. Luultavasti enemmistö teistä, jotka vaivautuvat blogiini ette asu omakotitalossa, ette omista autoa, ette aja työmatkojanne sillä, ette siirrä lisääntynyttä elintasoanne kasvaviksi hiilidioksidipäästöiksi. Tai mistä minä sen tiedän.

Tarkoituksenani ei ole juuri tämän enempää ruotia ja esitellä omaa elämääni, olenpahan vain aloittanut kuormani keventämisen. Jatkan minulle rakkailla kuva/teksti pareilla ja kiusaan teitä pateettisilla runoilla. Hiljennän julkaisutahtia, tähtään elintapamme kyseenalaistamiseen, sen lihaa syövän länsimaisen valkoisen keski-ikäisen heteromiehen pikkumaailman, jota juuri nyt parhaillaan ja vähitellen, syvemmin taas elän.

lauantaina, helmikuuta 02, 2008

So Long, and Thanks for All the Fish

Jep, on aika päättää tämä blogi. Pidän tätä esillä vielä parisen viikkoa, ja sitten poistan sen. Täytyy myöntää, että haikeaa on, mutta kaikella on aikansa ja nyt ehkä sitten tämän bloggaamisen. Mielenkiintoista ja palkitsevaa on ollut, postaukseni on ollut lopulta ällistyttävän vilkasta, ja kuvieni taso on ollut mielestäni hemmetin hyvä. Mites tästä eteenpäin? En osaa sanoa. Valokuvaaminen tietysti jatkuu ja tuo maailman hahmottaminen ja ihmettely etsimen kautta. Ehkä jotain tulee taas esille tänne nettiin. Toivomuksia ja ehdotuksia otan mielelläni vastaan.

Lämpimät kiitokset tätä seuranneille!

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Yksi lähti, yksi tuli

Nimittäin blogilistatilaajia, jos nyt oikein laskuissa pysyn. No, mutta, tervetuloa! Perinteikäs tilaajalahja, eli mustavalkofilmikamaa sarjassa matkakuvia. Tanska vuonna 2001.

Kamera: Olympus RC35