perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Patetia pukeutuu runoon























Ei puhuta tästä. Jätetään se sanomatta.
näkeehän sen lapsista kuinka hyvin ne voikaan
ajattelen itse mitä ajattelen
kaikesta tästä
ja annan
mökin kuistin puhua minulle mitä en haluaisi kuulla
hiljaa kahdestaan







maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Vanhojentanssit Espoossa 2008
















Tässäpä ensimmäinen tekemäni valokuvapohjainen videoesitys. Äänimaiseman rakesi veljenpoika Tuomo, kiitos hänelle siitä! Toivottavasti jaksatte katsoa ja kenties ladata sen parempilaatuisena täältä: Vanhojentanssit 2008

Videon tapahtumapaikka on Suomen suurin vanhojentanssiesitys, joka pidettiin Espoon Länsiautoareenalla tänä vuonna.




lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Don`t worry!



















Ihanaa! Ei hätiä mitiä! Eilen teevee ykkösen puoli yhdeksän uutisissa ujohkosti hymyillyt uutistenlukija kertoi kuinka ilmastonmuutos mahdollistaa meidän mökkiläisten aloittaa mökkeilykausi aikaisemmin kuin ennen! Tätä myönteistä asiaa helpottaa myös se, että mökkien varustelutaso on noussut, monissa on peruslämpö päällä ympäri vuoden...Ihanaa, ei mitään hätää, ei mitään hätää, ei...













perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

torstaina, maaliskuuta 20, 2008

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Uusi alku



Minua potkaistiin päähän ilmastonmuutoksella. Sen teki 4.2. esitetty Voimala-ohjelma, jonka katsoin tallentavasta digiboxistani jälkeenpäin. Siinä esiintyneet vieraat, ja eritoten toimittaja Pasi Toiviainen saivat minut pysähtymään. Olen ollut unessa. Siinä lisääntyneet uhkakuvat ovat olleet vain jotain samaa kuin muukin uutisointi, virtaa, ajanvietettä, asioiden yläpuolelta katsomaani epäilyä. Tietämättömyyttä. Hommasin Toiviaisen kirjoittaman kirjan Ilmastonmuutos nyt. Luettuani sen en ole enää se sama ihminen kuin ennen. Haluan ja minun pitää muuttua. On aika kuoria itsestäni hyvinvoinnin tuomaa mukavuudenhalua ja vähentää aiheuttamiani kasvihuonepäästöjä. Hiilidioksidi ja minä. Kuinka päästöni voivat?


Siksi siis blogini aukaisen uudestaan. Haluan vaikuttaa. Haluan osallistua siihen kasvavaan tietoisuuteen ja tekoihin, jotka osaltaan vähentävät päästöjämme, luultavasti blog-maailmassa olen myöhäissyntyinen, jäljessä ja muutoinkin isohko osa sitä ongelmaa jota te ette niinkään ole. Luultavasti enemmistö teistä, jotka vaivautuvat blogiini ette asu omakotitalossa, ette omista autoa, ette aja työmatkojanne sillä, ette siirrä lisääntynyttä elintasoanne kasvaviksi hiilidioksidipäästöiksi. Tai mistä minä sen tiedän.


Tarkoituksenani ei ole juuri tämän enempää ruotia ja esitellä omaa elämääni, olenpahan vain aloittanut kuormani keventämisen. Jatkan minulle rakkailla kuva/teksti pareilla ja kiusaan teitä pateettisilla runoilla. Hiljennän julkaisutahtia, tähtään elintapamme kyseenalaistamiseen, sen lihaa syövän länsimaisen valkoisen keski-ikäisen heteromiehen pikkumaailman, jota juuri nyt parhaillaan ja vähitellen, syvemmin taas elän.