Jatketaanpa värillisellä kuvalla. Miksiköhän pidän tämänkaltaisista valokuvista? Kuvanottohetkellä jokin tuntuu kohteessa kolahtavan. Asetelmallisuus? Rauhallisuus? Seesteisyys? Jokin pikku koukku arkisessa ympäristössä? Näenkö jotain suurempaa kuin kuvaan lopulta taltioituu? Jonkin kummallisen merkityksen joka on siinä edessämme, jonka harva näkee (tai minä ainoastaan, ja minäkin vain luulen näkeväni)? Ajattomuuden? Niin, sitä kai etsin! Ikuisuuden ilmentymän kadunkulmassa, luojan silmäniskun. Pikku kujeen.
Kamera: Canon S45
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti